Seuraava askel kohti vapautta

Jotta tässä verotuksen luvatussa maassa pääsisi omalla työllä ja sijoittamisella taloudellisesti vapaaksi, täytyy olla joko:

1. Kärsivällinen
2. Onnekas
3. Yrittelijäs

Usein kaikkia noita samaan aikaan. Progressiivinen verotus, palkan sivukulut ja kalliit elinkustannukset pitävät huolen, että käteen ei jää hyvästäkään palkasta niin paljon säästettävää, että USA:n puolelta luetut 10 vuoden FIRE (Financial Independence & Retire Early) tavoitteet olisivat kovinkaan realistisia. Suomessa FIREttäjä saattaa hyvinkin joutua suunnittelemaan 20-30 vuoden kivisen taipaleen. Lopussa on jo huomattavasti vanhempi, jos sinne asti edes pääsee.

Itse olen ollut jo onnekas onnistuessani spekuloimaan itselleni kovalla riskillä pikalähdön FIRE:n saavuttamiseen. Kärsivällinen en ole ollut, mutta se on kovasti työn alla. Uskon olevani oikealla tiellä, kun pystyin luopumaan spekulatiivisesta sijoittamisesta ja sijoittamaan tylsempiin ja varmempiin kohteisiin. Nyt on kolmannen kohdan aika.

Opiskeluaikoinani tein U-käännöksen hyppäämällä kutsumusalalta rahakkaan ja työllistävän alan pariin. Tein kovasti töitä humanistisen alan vaihdossa matemaattisloogiseen alaan täysin nollapohjalta. Lopulta valmistuin Suomen parhaasta teknillisen alan yliopistosta diplomi-insinööriksi humanististen tieteiden kandidaatin taustalla. Koko opintotaipaleeseeni mukaan lukien humanistiset sekä luonnontieteelliset opinnot meni 5,5 vuotta. Eniten elämässäni olen ylpeä tutkinnostani.

Rahallisesti vaihto on kannattanut, urani on ollut nousukiidossa ja ikääni nähden olen nauttinut loistavaa palkkaa, mikä yhdistettynä alhaisiin kuluihin on mahdollistanut kohtuu hyvän säästöasteen ja esim. oman asunnon oston 26 -vuotiaana. Mikään kutsumusala tämä ei silti ole. Kutsumus jäi yliopiston 1800 -luvun arvokkaan ja perinteikkään päärakennuksen historiallisautenttisista syistä pehmustamattomille penkeille.

Tämän vuoden kesäkuussa vaihdoin työnantajaa valtiosta yksityiseen konsulttiyritykseen paremmalla palkalla ja eduilla, koska en nauttinut työstäni valtiolla. Syynä oli varmasti kärsimättömyys FIRE:n suhteen sekä 185 000 € tilillä tuoreita sijoitusvoittoja. Kaksi kuukautta ehdin kärsiä uudessa työssä, kunnes lopulta uskalsin pistää pelin poikki. 

Tänään on ensimmäinen arkipäivä, kun olen työtön. En ole koskaan elämässä tähän saakka ollut työtön tai vailla opiskelupaikkaa. Nyt kuitenkin sitä olen 1. syyskuuta saakka, jolloin aloitan toiminimiyrittäjänä toistaiseksi voimassaolevan toimeksiannon. Katkaisin työsuhteen, jotta ehdin opiskella ja valmistautua vaativaa positiota varten. Nytkin pitäisi jo olla valmistautumassa. Tämä reilu parin viikon työttömyys nimittäin maksaa noin 1700 €, minkä olisin ansainnut, jos olisin ollut kuun loppuun asti töissä. Eli kallista opiskeluaikaa. Mutta ehkä tämän blogin kirjoitus voidaan nähdä psyykkaamisena, valmistautumisena.

Nettona vaihto yrittäjäksi nostaa täysipäiväisen työn ansioita niin paljon, että voin nostaa kuukausittaista säästösummaa jopa 2500 euroa. Tunnustan silmät rahasta kiiluen, että tämä on kuitenkin hyvin harhaanjohtavaa. Vaikka kylmää rahaa tuleekin enemmän käteen kuukaudessa, en saa palkkaa mm. lomista, arkipyhistä, sairaslomista, ja lisäksi joudun itse kustantamaan vakuutukset ja työvälineet. Lisäksi taidan olla alttiimpi irtisanomiselle esim. taantuman tapahtuessa ja riskinä on myös työttömyys toimeksiantojen välissä. Toisaalta voin tehdä ylitöitä ja voin käyttää myös lomia työntekoon, jos pää kestää. Uskoakseni voin jo vuoden jälkeen nostaa tuntipalkkiotani 20 % ylöspäin ja kokemuksen karttuessa sitä on käsittääkseni varaa nostaa vielä lisää. Työmarkkinat käyvät alalla erittäin kuumina tällä hetkellä. Toivotaan, että maailmantalous ei pistä kapuloita rattaisiin.

Olen nyt siis täysipäiväinen yrittäjä. Lapsettomana, vähän sairastelevana ja FIRE:n tavoittelijana se on minulle oikea valinta. Jos olen onnekas ja saan jatkossakin pitkäaikaisia kokopäiväisiä toimeksiantoja sekä saan nostettua tuntipalkkiota samaan tahtiin, kuin elinkustannukseni nousevat mahdollisen perheenlisäyksen johdosta ja saisin 6 %:n tuoton sijoituksilleni, olisi miljoonan euron sijoitussalkku hyvinkin mahdollinen 10 vuoden päästä:

Samalla toki asuntoni kasvattaa arvoaan ja lyhennän asuntolainaa, mutta sitä en ole laskenut tähän. Tietenkään edes noin pitkälle ei tarvitse päästä. Töiden vähentäminen olisi hyvin mahdollista jo aikaisemmin. Varmaan sen teen, jos perhettä tulee matkan varrella. Tällöin myös verotus pienenee. Tarkoitus on kuitenkin nyt nuorena tehdä työtä ja sijoittaa. Taotaan, kun rauta on kuumaa. Yrittäjyys mahdollistaa korkeamman sijoitusasteen, kuin palkkatyöläisyys, jos kaikki menee hyvin.

10 vuoden päästä olen 37-vuotias. 40 v olisi jo ihan hyvä pyöreä eläkeikä. Unelmissani siintää purjehtiminen Välimerellä taloudellisesti vapaana. Toivottavasti onneni jatkuu ja teen asiat niin hyvin, kuin pystyn. Tavoite ei ole mahdoton. Tavoitteenani on kerätä myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni kestävää varallisuutta, joka mahdollistaa sen, että he voivat opiskella ja tehdä töitä juuri sillä alalla, mikä heitä kiinnostaa. Ei tarvitse luopua unelma-alastaan vain siksi, että pääsisi pois oravanpyörästä. Kuten minä tein.

Päivitän säästöaseteeni varallisuus-välilehdelle, kun olen saanut ensimmäisen laskutukseni ja säästöasteeni varmistuu. Teen tällöin myös postauksen, jossa lasken säästöasteeni.