Seligson & Co Global Top 25 Brands

Sijoitusstrategiani

• Säästän automatisoidusti kuukausittain ylimääräisen rahan ja unohdan sijoittamisen.
• Tavoittelen markkinaa parempaa tuottoa brändisijoittamisella.
• Sijoituskohteena Seligson & Co Global Top 25 Brands.

Brändisijoittaminen on tuonut ylituottoa

Lähteet: (Hamid, Young, 2022; Dorfleitner, Rößle, Lesser, 2019).

Perustan strategiani tutkimustietoon ja sijoituskirjallisuuteen. Brändistrategiani ja tutkimusten malliportfoliot ovat hyvin samankaltaiset ja tuotto samansuuntainen kulujen jälkeen. Tutkimustiedon löytäminen sai itseni uskomaan strategiaan vahvemmin, sillä päätökseni sijoittaa brändeihin ei ollut enää arvailun varassa, vaan myös akateemisten hypoteesien tukema.

Kuitenkin, harva asia on sijoitusmarkkinoilla varmaa, joten ei ole takeita siitä, että brändisijoittamisen tulevaisuus on yhtä loistokas. Jos markkinan yrittää voittaa, joutuu astua epävarmalle alueelle. Todennäköisyydet voi kuitenkin saada puolelleen, jos päätöksien takana on tietoa. Lisäksi tarvitaan vakaumusta päätöksissä pysymiseen. koska vasta vuosikymmenien päästä voidaan vertailla eri sijoitusstrategioiden paremmuutta, joskin silloinkin ne ovat jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Ilman vakaumusta, ei voi hyötyä tiedosta, koska strategiassa tulee pysyä pitkään.

Muutama keskeinen asia ylläolevista tutkimuksista.

• Markkina on aliarvioinut brändit osakkeiden hinnoittelussa.
• Yli kolmen prosentin ylituotto maailmaindeksiin verrattuna.
• Ylituotto ei selity faktorialtistuksella.
• Ylituotto säilynyt läpi tarkastelujakson.
• Ylituotto suurimillaan laskumarkkinoissa.
• Vuosittainen tasapainotus tärkeää. Tuotto on pienempi markkina-arvopainotetussa portfoliossa.
• Moni yritys ei erittele brändin luontiin käyttämiään varoja, jolloin brändiarvo on vaikea määrittää. Täten ne voivat näyttäytyä ylihinnoitelluilta johtaen väärinhinnoitteluun.
• Brändiyritykset päihittävät analyytikoiden ennusteet yleisemmin, kuin tavalliset yritykset.
• Brändiarvon pitkän aikavälin vaikutusta yritysten tuottoihin on aliarvioitu.
• Eri bränditutkimuslaitoksien data synnyttää samankaltaisen lopputuloksen.

Brändistrategian tuotto verrattuna indeksiin

Seligson Top 25 Global Brands -rahasto on päihittänyt kulusitaan huolimatta muut indeksit.

1.7.1998 - 31.7.2024

MSCI World Net -indeksin vuosittainen tuotto: 6,66 %.

Seligson & Co Global Top 25 Brands vuosittainen tuotto kulujen jälkeen: 9,02 %

Ylituotto: 2,36 %.

100,000 € tuotolla 6,7 % olisi 30 vuodessa: 700,000€

100,000 € tuotolla 9 % olisi 30 vuodessa: 1,330,000 €

Seligsonin brändirahasto noudattaa samaa strategiaa kuin tutkimusten malliportfoliot. Rahaston tuottohistoriasta nähdään, että se on tuottanut pienemmällä heilunnalla enemmän tuottoa. Sen riskikorjattu tuotto on siis parempi, kuten myös absoluuttinen tuotto.

Otan sijoituksellani sen riskin, että markkina ei korjaa hinnoitteluvirhettä sijoitushorisonttini aikana. Tämä on merkittävä riski, sillä preemio on julkisesti tiedossa. Silti uskon, että kyseessä on preemio, joka ansaitaan vasta useiden vuosien tai vuosikymmenien pidon myötä, eikä markkina välttämättä osaa ennustaa kovin tarkasti niin pitkälle. Jos brändipreemio katoaa, tuottanee sijoitus silti ihan kiitettävästi. 

Kyse on siitä, uskooko maailman parhaita tuotemerkkejä omistavien yritysten tuottavan paremmin, kuin kaikki maailman julkiset osakkeet. Tutkitusti ovat tuottaneet ja uskon myös jatkossa tuottavan keskimääräistä korkeamman ROE:n ja brändivallihaudan takia. Lisäksi uskon vuosittaisen tasapainotuksen johtavan korkeampaan riskikorjattuun tuottoon.

Lisäksi sijoitusta täytyy verrata maailmaindeksiin sijoittamiseen, joka on minun vertailuindeksini. Maailmaindeksissäkin kokonaiskulut ovat 0,5 % luokkaa. Tällöin Brandsin täytyy ylituottaa indeksiä vain 0,5 %. Saa nähdä, pysyykö historiallinen ylituotto, mutta riittää, että siitä jäisi edes neljäsosa.

Toinen riski, jonka otan, on rahaston sulkemisriski. Rahasto voidaan sulkea tai yhdistää toiseen rahastoon. Sulkemisessa joudun verolle ja yhdistämisessä saatan joutua omistamaan jotain, mitä en halua. Rahasto on suuri, sillä on pitkä historia ja se on tuottanut hyvin, miksi se siis suljettaisiin? Todennäköisempää on rahaston strategian muuttuminen esimerkiksi sulautumisen tai yrityskaupan myötä. Tämän riskin joudun kantamaan.

Riittääkö 25 osaketta?

Bessenbinder sykähdytti sijoitusmaailmaa tutkimuksellaan Do Stocks Outpefrom Treasury bills?, jonka mukaan vain muutama prosentti yrityksistä on vastuussa koko maailman osakemarkkinan ylituototsta riskittömään korkoon nähden. Saanko 25 osakkeen otannalla riittävästi näitä supersuoriutujia? Argumentoisin, että strategia johtaa siihen, että sellaisia näiden 25 osakkeen joukkoon mahtuu, sillä strategiani pitää aina kulloisenkin ajanjakson suosituimpia tuotemerkkejä salkussaan. Bessenbinderin tutkimuksessas katsottiin koko osakkeen elinkaarta. Siinä missä maailmaindeksi pitää sellaisetkin osakkeet salkussaan, jotka ovat elinkaarensa päässä, strategiani vaihtaa heikkenevät tuotemerkit pois arvokkaampiin tuotemerkkeihin. Tällöin salkussa voisi olla keskimäärin maailmaindeksiä paremmin pärjääviä osakkeita, mutta tämä on omaa arvailuani.

Brändiportfoliossa on kuitenkin mielestäni markkina-arvopainotettua maailmaindeksiä parempi strategia eli tasapainotus. Pieni vuosittain tasapainotettu osakesalkku voittaa yli 90 % todennäköisyydellä markkinapainotetun indeksin pitkällä aikavälillä. (Farago, Hjalmarsson, 2022). Tämä siitä huolimatta, että vain pieni määrä osakkeita on vastuussa markkinatuotosta. Pieni tasapainotettu osakemäärä voittaa siksi, että siihen ei pääse muodostumaan liikaa keskittyneisyyttä. Tutkimus on toteutettu 50:llä osakkeella, mutta voi antaa suuntaa myös 25:en osakkeen portfolioon. Yleensä kaikista suurimpaan painoarvoon indeksissä nousseet yritykset tuottavat tulevina vuosikymmeninä indeksiä heikommin.

Salkkuni pieni osakkeiden määrä ei näytä kovin pahalta varsinkin, kun pohditaan siinä olevien yritysten kokoluokkaa. Metodologian mukaisesti siihen pääsee vain sellaisia yritykisä, joiden liiketoimi on hajautettu usealle eri mantereelle ja jotka ovat kokoluokaltaan jättiläisiä. Yksi Apple tai yksi Procter & Gamble voisikin olla useita kymmeniä pienempiä yhtiöitä. Muutenkin 25:llä osakkeen salkun vuosittainen arvon vaihteluväli on hyvin lähellä tuhansien osakkeiden salkun vaihteluväliä. Globaalien brändiyritysten omistamisella pääsee hyötymään myös kehittyvien maiden kasvusta.

Sijoitan brändiyhtiöihin rahaston kautta, en suorien osakkeiden kautta

• Rahasto saa osingot verottomasti Suomessa, mikä tuo vuosikymmenien aikana korkoa korolle.
• Rahasto hakee puolestani ulkomaiden liikaa perimät lähdeverot.
• Rahastolta ei saa periä lähdeveroja EU-maissa, mutta yksityissijoittajalta saa.
• Rahastoyhtiöllä on pienemmät valuutanvaihto- ja transaktiokustannukset.
• Rahasto ei maksa pääomatuloveroja vuosittaisesta tasapainotuksesta.
• Rahastossa saa valita, missä järjestyksessä ostettuja osuuksia myy.
• Rahastoon voi kuukausisäästää automatisoidusti.
• Rahastossa uudet sijoitukset jakautuvat tasaisesti kaikkiin yhtiöihin.
• Rahastolla vältän houkutukset yksittäisten osakkeiden poiminnasta.
• Rahastolla vältän käytösvirheet yksittäisten osakkeiden ostojen ja myyntien ajoituksesta.

Laskelma: rahasto vai sen replikointi osakkeilla?

Osakepoimijan kulut

• Brandsin osinkoprosentti (2,5 %) * osinkoveroprosentti (25,5 %) = 0,6375 %. (Huom! Laskettu matalimmalla osinkoveroprosentilla, jos saa isoja osinkoja, niin prosentti on 28,9%, jolloin kulu on 0,7225 %.)
• Jos sijoittaja ei hae kaikista Brandsin maista LIIKAA maksettuja lähdeveroja takaisin, mutta Brands hakee, tulee siitä 0,194 % ylimääräinen kulu piensijoittajalle. Tämän luvun saamiseksi olen ensin selvittänyt, kuinka monta prosenttia Brandsista on tällä hetkellä minkäkin maan osakkeissa, sen jälkeen selvittänyt jokaisen kyseisen maan osakkeen osinkoprosentin keskiarvon viimeisen muutaman vuoden ajalta ja laskenut sitten liikaa perityn summan osuuden verrattuna kokonaisvarallisuuteen.
• Nordnetin Private Banking -tasolla tulee päälle 0,08 % transaktiokustannus, mutta ilman private bankinkia se on paljon enemmän. Tasolla 4 se on Ruotsissa 0,25 %, Englannissa 0,30 %, USA:ssa 0,30 %, Saksassa 0,30 %. Sveitsin ja Italian osalta en löydä kulua, koska Nordnet ei niitä tarjoa. Käytän kuitenkin 0,08 % kulua, oletetaan että sijoittaja on private banking tasolla. Kulu täytyy kertoa rahaston turnoverilla 21 %, joka kertoo kuinka paljon rahaston sisällä treidataan. Treidauskulu on siis 0,08 % * 0,21 % = 0,0168 %. Pyöristetään 0,02 %, jotta huomioidaan myös osakkeen osto- ja myyntihinnan erotus kauppaa käydessä.
• Valuutanvaihtokulu. Sen laskeminen on hankalaa, koska valuuttaa vaihdetaan toiseen eri tilanteissa: uuttaa rahaa sijoittaessa, tasapainottaessa jne. Nordnetin valuutanvaihtokulu on 0,075 %, jos on valuuttatili aktiivisena. Voisin käyttää tässä myös turnoveria, eli 0,075 * 0,21 = 0,01575 %.
• Pääomatuloverot on vaikea arvioida, koska niitä voidaan myös mitigoida myymällä tappiolla olevia sijoituksia. Väistämättä niitä kuitenkin jonkin verran tulisi, koska ajan saatossa lähes kaikki valitut osakkeet tuppaavat olemaan voitolla. Mitä suuremmaksi salkku ja voitot kasvaisivat, sitä suuremmiksi tulevat myös pääomatuloverot salkun tasapainottamisesta. Joudun kuitenkin jättämään ne huomiotta kompleksisuuden takia!

Osakepoimijan suurimmat kulut (0,6375 %) tulivat osinkoveroista, mutta osinkojen verotuksen vertailu on todella kompleksista. Voiko osinkoveroja laskea kuluiksi, sillä maksaahan rahastosijoittajakin osingoista kulut lopulta myydessään? Yritän laskea, mitä seuraa 30 vuoden aikavälillä, jos sijoittaja maksaa osinkoverot.

Oletukset:

• 9 % vuosittainen tuotto
• Sijoitettu summa: 100,000 €
• Sijoitusaika: 30v
• Osakepoimijan vuosittainen kulu osingosta: 0,6375 %
• Rahaston vuosittainen kulu osingoista: 0,31875 %

Osakepoimija saa siis 0,3 % vuodessa vähemmän tuottoa. 

Se tekee 30 vuodessa 105,288 € vähemmän tuottoa.

Tähän loppuu kykyni laskea. Nimittäin, vielä jää paljon huomioimatta asioita. 

• Rahasto toki joutuu lopulta maksamaan veron osingosta Suomen verottajalle, kun osuuksia myy. Tällöin se maksaa vähintään 20 %:n veroa osingosta hankintameno-olettamaa käyttäen sen 15 %:n lähdeveron päälle, mikä kyseisestä osingosta perittiin jo sen irtoamishetkellä. Kokonaisvero on siis 10 % korkeampi, kuin suoraan sijoittavalla, mutta rahastolla osinkoverotuksen vaikutus vuosittaiseen tuottoon on pienempi. Kattaako vuosien saatossa kertynyt suurempi korkoa korolle -summa rahaston suuremman lopullisen osinkoveroprosentin? Mielestäni näyttää siltä, että kyllä ja reilusti. Mikään pakkohan ei ole rahastosijoittajan myydä 30 vuoden päästä koko sijoitusta, vaan hän myy ainoastaan osia. Tällöin suurin osa saaduista osingoista saa kasvaa edelleen korkoa korolle.
• Lisäksi on hyvä huomata ne tosiasiat, että EU-maat eivät saisi periä rahastolta lähdeveroja osingoista ja että rahasto saa helpommin haettua liikaa maksetut lähdeverot takaisin. Piensijoittajalle hakuprosessi on todella hankala ja käytännössä tekee turhaksi Brandsin strategian täydellisen replikoinnin.
• Poimija sijoittaa uuden sijoituksen aina osingon irtoamisen jälkeen. Tällöin hän ei pääse hyödyntämään hankintameno-olettamaa yhtä laajasti, kuin rahastosijoittaja, koska osinkosijoituksilla kestää aina 10 vuotta päästä edullisen hankintameno-olettaman piiriin.
• Näiden seikkojen valossa uskon, että on ihan OK pitää osinkoa kuluna. Ajan saatossa korkeampi osinkokulu aiheuttaa suuren erotuksen korkoa korolle -ilmiön takia. Rahasto mahdollistaa myös paremman joustavuuden sille, milloin realisoi voittoja.

---->>> Yksityissijoittajan kulut: 0,6375 + 0,194 + 0,02 + 0,01575 = 0,86725 %.

Rahaston kulut

• Brandsin osinkoprosentti (2,5 %) * osinkoveroprosentti (15 %) = 0,375 %. Brands saa Ruotsin ja Ranskan osingot verottomasti. Yhteensä näiden osuus salkusta on 15 %. Voidaan pienentää siis aiemmin laskettua lähdeveroprosenttia 0,375 % * 0,85 = 0,31875 %.
• Hallinnointikulu 0,59 %
• Transaktiokulut 0,04 %

---->>> Brandsin kulut: 0,31875 + 0,59 % + 0,04 % = 0,94875 %.

Rahastosijoittajan kulut eivät siis ole merkittävästi korkeammat, kuin osakepoimijalla. Huomionarvoista myös, että rahastossa kuluja ei voi välttää, jopa kaikista halvimmissa maailmarahastoissa on noin 0,4-0,5 % kokonaiskulut. Brands on siis vain 0,5 % kalliimpi, mikä rahaston erityisstrategia huomioiden on siedettävää.

Seligsonilla on käytössä myös suurasiakashinnoittelu, jonka avulla rahaston kulut laskevat vuosikymmenien ja salkun koon kasvaessa. Sen myötä pitkässä juoksussa vaaka kallistuu vahvemmin rahastosijoittajan puolelle. Perinnöksi jätettäessä tämä on hyvä asia. Hinnoittelun piiriin pääsee, kun salkku ylittää miljoonan. Tämän jälkeen kaikki miljoonan ylittävät varat saavat -65 % alennuksen hallinnointikuluun.

Kaava:

Alennettu hallinnointipalkkio = suurasiakaspalkkio + kiinteä palvelupalkkio, jossa
suurasiakaspalkkio = normaali hallinnointipalkkio * (1 – alennusprosentti)

kiinteä palvelupalkkio = 5 000 € / vuosi.

Esimerkkilaskelma:

Normaali palkkio vuodessa: 2 000 000 € x 0,59 % = 11 800 €
Suurasiakaspalkkio vuodessa: 11 800 € x (1 - 65 %) = 4 130 €
Kiinteä palvelupalkkio: = 5000 € vuodessa.
Alennettu hallinnointipalkkio: 4 130 € + 5000 € = 9 130 € vuodessa

Johtaa salkun hallinnointikuluihin:

• Puolentoista miljoonan salkulla: 0,54 %
• Kahden miljoonan salkulla: 0,4565 %
• Neljän miljoonan salkulla: 0,3315 %
• Kahdeksan miljoonan salkulla: 0,269 %

Kuluja tärkeämpää lienee kuitenkin rahaston helppous. Itselleni kurinalaisen strategian seuraaminen osakepoiminnalla voisi olla todella haastavaa ja sortuisin melko varmasti jatkuvaan strategiasta poikkeamiseen ja säätämiseen sekä markkinan seuraamiseen. Tarkoitus on, että raha työskentelee minun puolestani ja voin itse ajatella sijoittamista mahdollisimman vähän. Elämä on niin katoavaista, että siitä ei pitäisi käyttää sijoittamisen miettimiseen tai tällaisten blogitekstien kirjoittamiseen yhtään enempää, kuin on tarve.

Tunnen itseni sijoittajana

En ole pystynyt pitämään sijoituksia koko maailmaan sijoittavissa ETF-rahastoissa. Pörssissä on vaara joutua houkutusten ajamiksi, sillä välittäjät pyrkivät maksimoimaan asiakkaiden kaupankäynnin kaikin keinoin. Kaupankäynti lisää kuluja ja aiheuttaa alituottoa.

Mielestäni ETF:t eivät sovi tavallisille pitkäaikaissäästäjille, koska niitä voi treidata reaaliajassa ja niiden treidaamiseen kannustetaan välittäjien toimesta. Kurssien laskiessa romahduksissa voi olla todella vaikeaa olla tekemättä mitään, kun kymmenet tuhannet eurot katoavat reaaliajassa silmien edessä.

Perinteinen rahasto sopii pitkäaikaissäästäjälle paremmin, koska sen arvo päivitetään vain kerran päivässä, eikä sitä voi ostaa ja myydä hetken mielijohteesta. Vaikka tekisi toimeksiannon, sen toteuttamisessa kestää pari päivää, jolloin sen ehtii vielä perua.

Yksi merkittävä syy, miksi halusin yrittää ETF-sijoituksia, oli kaupankäyntiluotto. Olisi mukava ajatus ostaa pörssiromahduksista vivulla osakkeita. Minulle ei kuitenkaan sovi vipu salkkua vastaan, koska teen herkästi nopeita liikkeitä salkussa. Minulla on myös melko paha uhkapelivietti ja olen aiemmin uhkapelannut keskittämällä kaikki rahani yhteen pienyhtiöön tai kryptovaluuttaan.

Paras ratkaisu minulle olisi varainhoitaja, joka ei salli nopeita toimenpiteitä salkussa. En ole kuitenkaan valmis sellaisesta maksamaan, eikä se Suomessa ole tapana, joten seuraavaksi paras vaihtoehto on sijoittaa perinteiseen rahastoon rahastoyhtiön kautta, joka on kunnostautunut pitkäjänteisen indeksisijoittamisen puolesta puhujana. Seligson & Co oli tämän sijoitustyylin airut Suomessa.

Koin ETF-indeksisijoittamisen kasvottomana, juurettomana toimintana. En kokenut oikeasti omistavani mitään, vain epämääräisiä rivejä ruudulla. Brands-rahastossa tunnen jokaisen 25 yhtiöstä ja käytän niiden tuotteita päivittäin. Näiden yhtiöiden omistajana oleminen, vaikkakin epäsuorasti, tuntuu hyvältä. Vakaumus ja sijoituksistaan pitäminen ovat paljon tärkeämpiä, kuin täydellisyyteen pyrkiminen. Sijoittaminen ei voi onnistua, jos ei pysty sitoutua.

Sijoittaminen Brandsiin tyydyttää minussa metsästyksen nälän. Yleisindeksiä pitämällä en voi menestyä indeksiä paremmin. Brändistrategialla se on ollut tutkitusti mahdollista. Voin ajatella optimistisesti, että sijoitukseni voisi tuottaa maailmaindeksiä enemmän, mutta samalla tunnen, että se on turvallinen. Huonossakin tapauksessa se tuottanee kiitettävästi. Brands on pudonnut laskumarkkinoissa maailmaindeksiä vähemmän, mikä helpottaa sijoituksessa pysymistä.

Kun sijoitukseni ei mahdollista vipua salkun omistuksille, minun ei tarvitse seurata markkinoita tietääkseni, milloin vipua pitää ottaa ja milloin maksaa pois. Asetan vain toistuvan tilisiirron rahaston tilille ja sijoitukseni hoituvat automaattisesti. Saan neljä kertaa vuodessa kotiini paperisen katsauksen, kuinka sijoituksellani menee.

Seligson & Co Global Top 25 Brands soveltuu yhdeksi ainoaksi sijoituskohteeksi, jolloin salkusta tulee erittäin yksinkertainen ja helppo. Rahasto tarjoaa globaalin hajautuksen maailman parhaita brändejä omistaviin yhtiöihin. Rahaston sisältö elää ajan saatossa brändiarvojen muutosten myötä. Helppo kuukausisäästö, ilmaiset osto- ja myyntitoimeksiannot sekä joustava myynti ostoerille. Varma vaurastuminen rauhallisesti ja uskoen omaan strategiaan.